Viime lehdessä etsintäkuulutettiin Kotikuusia, joita istutettiin vuonna 1967 Suomen 50-vuotis merkkipäivän kunniaksi. Toimitukseen tuli puista muutamia yhteydenottoja.
Vahvamäessä asuvalla Timo Marttisella on kotikuusiin varsin henkilökohtainen näkökulma. Mies työskenteli valtakunnallisen Kotikuusi –kampanjan aikaan Hirvensalmella Suur-Savon sekatavarakaupassa, jossa kuusia myytiin paikallisille asukkaille. Hän oli nuorena poikana innokas 4H-kerholainen ja hän koki kuusien myynnin vähän kuin omana hommanaan. Kuuset olivat tuolloin noin 30 senttisiä paakkutaimia.
-Muistan silmissäni tilanteen, että niitä pakattiin sellaisiksi kukkapaketeiksi lasivitriipöydän päällä. Minäkin opettelin paketoimaan ja kauppasin niitä innokkaasti. Määrä oli varmaan satoja ja niitä lahjoitettiin myös kouluille, hän muistelee.
Marttinen istutti myös itse oman kuusen lapsuuden kotinsa pihaan, jossa hän asuu nykyäänkin. Hauskaa tarinassa on se, että tilan nimi on osuvasti Kuusikko.
-Oman kuuseni istutin 13.5.1967. Muistan sen hyvin, koska täytin sinä päivänä 18 vuotta. Olen sen verran isänmaallinen ihminen, että halusin istuttaa puun jo siinäkin mielessä, hän kertoo.
-Istutimme sen yhdessä isän ja äidin kanssa perheenä. Ei sitä silloin nuorena osannut arvata, että asiaa vielä käsitellään tällä tavalla, hän lisää.
Marttisen pihan perällä kasvava jykevä kuusi on komea, vaikkakin myrsky katkaisi siitä latvan 70-80-luvun taitteessa. Istutusvaiheessa puun juurelle laitettiin vuosiluvuin merkattu metallilaatta, mutta se meni jossain vaiheessa rikki ja katosi lopulta kokonaan.